Sateenkyyneliä

On paha olla. En jaksa selittää. 

Ei huvita syödä eikä lähteä minnekään. 

Ja koleuskin on palannut. 

Kevätpäivä

Ensimmäinen tentti on ohi, toivottavasti kunnialla. Ainakin kaikkiin kysymyksiin tuli vastattua, ja vain yhdestä jäi sellainen mielikuva, ettei se ehkä mennyt ihan nappiin. Tänään onkin voinut nauttia rentoutumisesta ja totutella kevään tuloon, sillä mittari näytti jo +14 astetta ja aurinko kultasi päivän. 

Sain jo vaihtaa kesätakin päälle. Saappaista on tosin vieläkään raaskinut luopua. 

Vihreät niityt puhkeavat kukkaan. 

Kauniita yksityiskohtia. Koukeroiset koristeet viehättävät aina. 

Omia kotikatuja auringonvalossa. 

Palmut senkun huojuu..

..ja kesämekonkin uskalsin jo pukea päälle. 

Ihanaa loppuviikkoa:) 

Mökkikuumeessa

Mulla on aivan mieletön ikävä. Kesää, ja nimenomaan Suomen kesää. Pitkiä, kuumia hellejaksoja, sellaisia kuin viime vuonna. Niissä hetkissä elämän onni on läsnä. Lisäksi kärsin aivan kummallisesta mökkikuumeesta. En ole ollut missään mökillä vuosiin, ja nyt tekisi saada sellainen vuokralle vähäksi aikaa. En vaan tiedä, miten ensi kesän kanssa käy. Mieheni sai yliopistolta apurahan harjoittelupaikkaa varten, ja jos hän on koko kesän töissä, yhteistä lomaa ei juuri ole. Hän kertoi, että vaihtoehtoina ovat esim. paikat, joissa tehdään ruumiinavauksia. Eli, jos mies päättää jäädä kesäksi vaikka "ruumishuoneelle" saan viettää lomani yksin. Mutta näihin vaihtoehtoihin ihastuin: 

Nauvo: Ikkunoiden silmät katsovat merelle. Pieni mökki jyrkässä rinteessä. Täällä voisi olla piilossa, suojassa maailmalta.

Maisema kuin taulu: kaunis, rauhoittava. Näiden kallioiden päältä kelpaisi katsella merta..

Tämäkin on kuin postikortista. Tai jostain Topeliuksen runosta. 

Aamuöinen metsä on jotenkin satumainen. 

Ja mitkä värit..! Pienessä tilassa kaikki, mitä ikinä voi tarvita. Täällä voisi istua kesäiltoja ja antaa niiden vaihtua lempeiksi öiksi..

Ahvenanmaalta: Tässä on jotain haikean surullista. Yksinäistä. 

Mutta merellisyys kiehtoo aina. 

Masku: Myllärin mökki 1800-luvulta + oma rantasauna. Kartanon mailla ja vetten äärellä, sopisi meille hyvin. 

Tuvasta sisältä. Tummuneet laudat ja tavarat paikoillaan kuin ennenkin. Vain uudempi tekniikka kertoo ajan kulumisesta..

Haaveilu ei ole muuten koskaan turhaa, sillä yleensä toteutan kaikki haaveeni. Se on mahdollista:) Jos en nyt tänä kesänä pääse, niin todennäköisesti seuraavana. Harva asia jää kuitenkaan toteutumatta. (kuvat lomarengas)

Vintage-aarre

Tänään Sigmund Freudin talossa.. se on kiehtova wanha talo menneisyydestä, ja siellä tuoksuu oudolle. Jopa kuuluisa terapiasohva lepäsi paikoillaan, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aika tuntui pysähtyneen. Eikä vintage-löydöiltä voinut tänäänkään välttyä:) No, sentään Freudin talosta tämä ei löytynyt: 

Pitkä mekko, yläosa mustaa samettia.

Vähän glamouria talven juhliin. 

Koru Harrods, löysin myös siihen sopivat korvikset. 

Mielestäni tässä on vanhan ajan filmitähtityyliä. Voi että, kun minua ei joskus enää ole, jätän kyllä jälkeeni paljon kauniita mekkoja..

Sukka vei.

Nyt ehkä pystyn tunnustamaan tänne erään asian, mitä en ensin olisi kehdannut kertoa kenellekään. Minä nimittäin olen hukannut vihkisormukseni..! Ehkä tosiaan ehtinyt käyttää sitä kuin pari kuukautta, kunnes se katosi. Luonnollisesti olin tietenkin niin harmissani ja häpeissäni, etten edes voinut puhua asiasta kenellekään. Eihän kukaan voi hukata mitään niin tärkeää, senhän kuuluu säilyä sukupolvelta toiselle..! 

Pitkään ajattelin, että se on sitten mennyttä... kunnes mieheni teki löydön. Omasta sukkalaatikostaan. 

Sieltä putosi tällainen syvänsininen sormus pienillä timanteilla. Arvoitus on edelleen, miten se on sinne joutunut. Siivotessa todennäköisesti, joten liian usein ei kannata siivota, jos ei halua kadottaa mitään:) Tai sitten alan olla kuin sellainen vanha ihminen, joka laittaa silmälasit jääkaappiin eikä enää muista, missä ne ovat:)

Mekkotaivas

Täällä Lontoossa saa kyllä pitää varansa, ettei menetä kaikkia rahojaan. Sen verran ihania mekkoja täällä nimittäin on:) Joka kulmassa tuntuu olevan jokin pieni kiva kirpputori. Ja sitten jos sinne päättää vähän kurkistaa.. saattaa lähteä tällaisen kanssa kotiin: 

Valkea silkkimekko, eikä hintakaan päätä huimannut. Odotan jo mielettömästi kaikkia kesän juhlia, jotta pääsen käyttämään näitä ihanuuksia. 

Tiedossa on ainakin häitä ja enon synttärit, jolloin toivottavasti päästään maalle, kultaisen lapsuuden maisemiin.

Seuraksi hankin nämä lasikuula-korvikset, jotka myös nimesin lapsuuden lasikuulien mukaan:)

Aika luopua

Kun saavuin Lontooseen, ajattelin, että kyllähän täällä nyt tarkenee. Totuus vaan oli hieman toinen, etenkin kun oma talo on varsinainen perunakellari. 

Sitten ei auttanut muu kuin suunnata Camdeniin ja uusia vaatevarastonsa. Sieltä löytyivät lapaset ja tämä beige takki, josta kyllä pidän kovasti:) 

Mutta onneksi nyt voikin kirjaimellisesti heittää talviturkin. (heh, se mikään turkki sentään oikeesti ole..)

Timanttibaskerin voi myös jo pakata pois. G&T:n rannekoru voi sen sijaan vielä jäädä. 

Mummon villasukatkin saa nyt kyytiä. (vaikka ne ihania onkin). 

Ja kynttilöiden polttelu voi myös toistaiseksi jäädä.. tervetuloa kevät...! 

Aurinkopäivä

Ihanat keväiset aurinkopäivät ovat alkaneet Lontoossa. 

Sai siis vihdoin vaihtaa kevyempää päälle.

Saa nähdä, josko kohta uskaltaisin luopua pitkävartisista saappaista ja vaihtaa ballerinoihin. Minä tosin olen aina viimeisiä vilukissoja, ketka näin tekevät. 

Mutta aurinkopäivänä on sentään helppo hymyillä. (mutta miksi mua häiritsee kauheasti, kun nuo korut ei mielestäni sovi ollenkaan yhteen? Nyt sen vasta huomasin, äh). 

Eikä onneani vähennä yhtään se, että yliopistollamme on uima-allas:) Tuskin maltan odottaa kun pääsen polskahtamaan:) 

Lontoossa

Kunnes minä sitten kaikkien sattumien jälkeen päädyin tänne, tämän ikkunan taakse:

Tästä siis alkakoon tämä tarina. 

Lämpimästi tervetuloa mukaan:) 

Kurkistus kotiin:)

Maailmalta on aina hyvä saapua kauniiseen kotiin. Muutimme omaan helsinkiläiskaksioomme mieheni kanssa vuonna 2006, ja olemme pitäneet siellä majaa siitä lähtien. Rakastan wanhoja taloja, enkä voisi kuvitella asuvani uudessa. 

Keittiömme syvennyksineen. Tykkään kovasti noista kaarista. 

Olohuoneen puolelta.. pitsiverhot, laiskanlinna ja persialaismatto, sekä ihanat valkeat maisemat, vaikken olekaan mikään talvi-ihminen. 

Vähän joulutunnelmaa makuuhuoneen ikkunalla. 

Lopuksi tehtiin tulet Pentikin poron sarviin ja siniseen kynttilään. (Takana olevat tuikut Iittalan ja keraaminen maitopurkki Jatta Lavin, hopeatarjotin lahja tädiltä)

Malibun päivän asuja

Mitä pukea päällensä näihin maisemiin? Jotain rentoa, mutta kuitenkin omanlaista. Tunnelmallisiin iltoihin voi tietysti panostaa enemmänkin:) 

Malibu, Kalifornia. Paratiisimaisia rantoja ja luksustaloja. 

Vaaleanpunainen hetki. Ja nyt niitä päivän asuja: 

Sen päivän tyyli oli melko yksinkertainen. Rantapuodista (joka myy käytettyä tavaraa) löytynyt sopivasti kulunut farkkuhame sekä valkoinen toppi. Illan viilentyessä saattoi pukea päällensä shaalin, joka sekin löytyi Los Angelesista. Viimeisen kuvan mekko on vintagea, jota löytyy runsaasti West Hollywoodin pienistä putiikeista. Ei siis ihme, jos sain kuulla olevani paikallisen näköinen:) 

Tiellä tähtiin

Ei ehtinyt kuin hetkinen vierähtää häämatkasta, kun minua taas vietiin. Tällä kertaa kurssille, unelmien kaupunkiin - Los Angelesiin. 

Beverly Hillsin komeita palmurivistöjä:) 

Hengenpelastajien koppeja ja lumoavia, ikimuistoisia auringonlaskuja.

Ja se hetki, jolloin suurkaupungin valot syttyvät.