Nyt ehkä pystyn tunnustamaan tänne erään asian, mitä en ensin olisi kehdannut kertoa kenellekään. Minä nimittäin olen hukannut vihkisormukseni..! Ehkä tosiaan ehtinyt käyttää sitä kuin pari kuukautta, kunnes se katosi. Luonnollisesti olin tietenkin niin harmissani ja häpeissäni, etten edes voinut puhua asiasta kenellekään. Eihän kukaan voi hukata mitään niin tärkeää, senhän kuuluu säilyä sukupolvelta toiselle..!
Pitkään ajattelin, että se on sitten mennyttä... kunnes mieheni teki löydön. Omasta sukkalaatikostaan.
Sieltä putosi tällainen syvänsininen sormus pienillä timanteilla. Arvoitus on edelleen, miten se on sinne joutunut. Siivotessa todennäköisesti, joten liian usein ei kannata siivota, jos ei halua kadottaa mitään:) Tai sitten alan olla kuin sellainen vanha ihminen, joka laittaa silmälasit jääkaappiin eikä enää muista, missä ne ovat:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti