Hyvä hattupäivä

Siitä aiemmasta tentistä tuli toisiksi paras arvosana, joten on syytä olla tyytyväinen:) Lisää aihetta iloon antaa myös se, että äitini ystävineen ja siskoni puolisoineen ovat saapumassa tänne viikonlopuksi. Sitä odotellessa:) 

Näin komean lakin löysin. Tuli myös itse tehtyä ranskalainen manikyyri. 

Tykkään kovasti tästä farkkukankaasta. 

Jane Normanin irtohihatkin tulivat tarpeeseen, sillä niiden kanssa tarkenee huomattavasti paremmin. Paita puolestaan on kirppislöytö. 

Nyt mukavaa loppuviikkoa kaikille:) 

Kesä, kesä..

Ensimmäiset kesäpäivät ovat takana, ja uskomatonta kuinka niistä voikaan tulla onnelliseksi. Olen nauttinut mangolasseja meidän englantilaisessa puutarhassa, ja lukenut lämpimien tuulien ja auringon paahteen alla. 

Tässä eräs auringonnousu ikkunani takana. 

Brighton.. tätä niin paljon odotan. Miehelläni on nyt kaksi työhaastattelua tiedossa, ne ratkaisevat paljon. 

Pyykkiäkin on jo voinut kuivattaa lämpimässä kesätuulessa. Takapihoilla on muuten ihania salaisia puutarhoja:) 

Kirppikseltä löytyi myös käyttämättömät rantakengät - ihan minun väreissä. Alla anopin kortti " Sen, mitä usein tavoitellaan, voi kokea puiden huminassa, tuulen tuoksuissa, veden välkkeessä, taivaan sinessä." 

Niinhän se on. 

Maajussipäivä

Mielenosoitusten jälkeen olikin aika siirtyä ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Ajaa kaikessa hiljaisuudessa maaseudun rauhaan. Olin (vuokranantajani kanssa) luopautunut vapaaehtoiseksi paikalliselle viini- ja maatilalle. Päivään, jossa paikan päälle saapuisi useita ihmisiä. Minulle, joka olen kaupunki-ihminen, siisteysintoilija ja tietynlainen hygieenikko, tämä oli tietynlainen koetinkivi. Se, että vapaaehtoisten huoneen lattia on kokolattiamattoa, ja siellä saattaa olla heinää ja lantaa, ei saa häiritä. 

Meillä oli näin komea ständi ja palkinnot:) Mutta arvatkaa oliko vaikeaa kertoa näistä asioista ihmisille, vielä vieraalla kielellä? Tämän alan sanasto ei todellakaan ole vahvimpia puoliani.. 

Pääsin sentään paijaamaan tilan uutta mustaa lammasta. 

Kanakoppi. Näin niiden pitäisi oikeasti saada elää:) 

Taisin olla vanhin valkean hevosen taputtelija. 

Maatalon seinustat olivat pujenneet kukkaloistoon. 

Vuokranantajani käy täällä töissä useamminkin, ja olen myös itse menossa ehdottomasti uudestaan:) 

Protestimielialaa

Ihanaiset ystäväni saapuivat kaupunkiin.. vaan mikä täällä odottikaan. 

Väripatruunoita, maaleja, ammoniakkipulloja, mellakkapoliiseja. Väentungosta. Syyn ymmärrän kyllä hyvin: Säästöt täysin väärissä kohteissa, ja sadattuhannet ihmiset uhkaavat menettää työpaikkansa. Itse julkisen puolen työntekijänä annan heille kaiken sympatiani. Ei meitä voi kohdella miten vaan ja aina yrittää tehostaa, kun ei ole mistä ottaa. 

Tärkeiden asioiden puolesta onkin taisteltava. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. 

Pankit, päättäjät ja etenkään oikeisto eivät saa sympatiaani. Lopputuloksenhan voi nähdä näistä. Tosin en juuri muuta odottanutkaan. Kun ihminen ei tule kuulluksi, jotkut ryhtyvät äärimmäisiin tekoihin. 

Olimme menossa tähän kauppaan, kunnes sielläkin oli täysi protesti päällä, ja paikka suljettu. Osa kiipesi katokselle ja ikkunasta sisään. 

Minulle tuli vähän "kielletty" ajatus: voisinko myöskin saada jonkun scream-naamarin ja pukeutua vaikka lopun aikojen hahmoksi, ja samalla kiipeillä ikkunoissa? Harvoin semmoista pääsee aikuisena tekemään:) Pahimmilta ilmeisesti vältyttiin, enkä säikähtänyt edes sitä, kun kuului kova pamaus ja osa ihmisistä lähti juoksemaan. Jossain vaiheessa toimittaja kysyi minulta, mitä ajattelen tästä kaikesta. Silloin vasta jouduin esiintymiskammoisena paniikkiin:) Koin, että paras häipyä paikalta, ennen kuin joku tulee taas tunkemaan karvaista mikrofonia suuhuni. 

Muistamislogiikka

Niin, minä se tykkään muistaa ihmisiä. 

Mutta olen pannut merkille sen, että toisia tulee muistettua paljon useammin kuin toisia. Joitakin ei ehkä juuri ollenkaan..! Tuleekohan niille paha mieli? No, he eivät todennäköisesti edes tiedä tästä. 

Mutta silti. Miksi se kohdistuu usein samoihin ihmisiin? Joskus aikanaan tein joulupussukoita useammalle henkilölle. Osa ilahtui ja yllättyi suuresti, osan reaktio oli lähinnä, että jaa. Jälkimmäisistä jäi tietysti vähän sellainen olo, etteivät he ilahtuneet, vaikka sitä yritinkin. Tietenkään kiitosten hakeminen ei saa koskaan olla päätarkoituksena, vaan idea on, että kaikki tehdään pyyteettömästi. Muutenhan on ymmärtänyt koko idean ihan väärin. Mutta ei ehkä kannata jatkaa sellaisen ihmisen muistamista, joka ei suuremmin ole siitä kiinnostunut. Itse kyllä tykkään kaikenlaisista muistamisista, ja mielestäni sellainen vahvistaa ystävyys / sukulaissuussuhdetta. On tavallaan joku yhteinen pieni salaisuus:) 

Ja onhan tässä tietysti sekin, että toisille vaan on helpompi keksiä muistamisia kun toisille. Ja tietenkin ihmisiä on paljon, läheisiäkin. Ihan kaikkia ei voi aina muistaa vaikka haluaisikin:) Parhaani ajattelin silti tehdä, katsotaan mitä siitä tulee..

Kortteja kahviloista

Se, mikä piristää omaa elämää kummasti, on toisten muistaminen ja pieni ilahduttaminen. Olen istuskellut kahviloissa kirjoittelemassa kortteja. 

Niissä on mukava viettää hetki jos toinenkin. Saa seurailla samalla paikallista elämänmenoa.  

Tässä muutamia kauniita kortteja. Eräs pakettikin on nyt lähdössä matkaan.. eikä saaja varmasti aavista tulevaa;) 

Se, mihin varmasti päästään

Mies on lähtenyt ja ikävä jäänyt. Katsoin pois lipuvaa junanvanua asemalla ja voitte aavistaa tuntemukset. Vielä hetki sitten näimme toisemme lasin läpi, kunnes juna kadotti kaiken näkyvistä. Sitten ei ollut enää mitään, vain pelkkä hiljaisuus tuulessa. 

Äkkiä tämä onneksi taas tasaantuu. Tiedän nimittäin, minne ainakin pääsemme kesällä. Brightoniin:) Se on kaunis merenrantakaupunki etelärannikolla.

Kun opintoni päättyvät, olen ajatellut lähteä sinne viettämään vähän lomaa. Jos tietäisin tarkat päivämäärät, voisin jo varata kauniin vaalean hotellin, johon kuuluvat meren äänet. (kuva google)

Kultaisia hetkiä

..ovat tietyt yhdessäolon hetket. Olemme kiertäneet mieheni kanssa kirpputoreilla, joista yhdellä pistäydyimme suloiseen kahvilaan. 

Posliinikuppien kilinää ja suklaakakkua ei voi ikinä vastustaa:) Harkitsin myös hankkivani matkalaukuksi menneen ajan matka-arkun. Siinä olisi tyyliä matkustaa:) 

Ravintoloissa olemme edelleen käyneet syömässä. Tässäkin oli aivan ihana tunnelma. Tulen loimotus ja rauhallinen puheensorina taustalla. Päälläni tällä kertaa täältä löytämäni poncho.  

 Kaikkein parasta oli kuitenkin aito, englantilainen illallinen meidän talolla. Vuokranantajani oli kutsunut meidät ja naapurinsa viettämään poikansa synttäreitä. Miehelleni tämä oli varmasti ainutlaatuinen kokemus, ja olen onnellinen, että sain tarjota sen hänelle. Se ilta oli täynnä kansainvälisyyttä, naurua, takkatulta, ruokia koko menun täydeltä ja lopuksi tähtisädetikuin koristeltu kakku, jonka päivänsankari sai puhaltaa. Vuokranantajani oli myös keksinyt lahjat meille kaikille, joten en voinut kuin ihmetellä:) Ihanaa, että on tällaista, pyyteetöntä ystävällisyyttä:) 

Maailmanpyörässä

Se on miestä viety viime päivinä sitä vauhtia, ettei ole muuta ehtinytkään. Tokihan minun piti viedä hänet esim. maailmanpyörään, josta näkee upeasti Lontoon ympäristöineen. 

Ajatella, se pyörii niin hitaasti, että kyytiin voi hypätä ihan vauhdissa:) 

Ja ylhäältä kelpasi yhdessä ihailla maisemia. 

Viinilasilliset olivat paikallaan sen jälkeen. Nyt olemmekin nauttineet ulkona syömisestä lähes päivittäin:) 

Pientä kaunista

Täällä ulkomailla ilahtuu aina, kun saa jonkinlaista muistamista Suomesta. Anoppini suomi-paketti ilahdutti nyt erityisesti, kiitoksia siis siitä:) 

Sain esim. ihanan tuoksuista sampoota ja polttarilahjaksi saamani kuorintavuoteen, joka lähtörytäkässä unohtui Suomeen. 

Näiden lisäksi löysin täältä nyt maailman kauneimmat kengät: Ann Harveyn punaista samettia. Ovat myös erittäin hyvät jalassa, mikä on kuitenkin tärkein ominaisuus. 

Sydämenmuotoinen avaimenperä ihastutti myös. Kaulakoru puolestaan on joululahja ystävältä ja siten tärkeä muisto, joka kulkee aina mukana..

Itsensä nolaaminen, osa I

Nyt voisin vaikka kertoa, kuinka aion nolata itseni seuraavaksi. Eipä sitten muidenkaan tarvitse hävetä enää mitään;) No, meillähän on tarkoitus selviytyä monista kursseista esseitä kirjoittamalla. Tulin valinneeksi yhdestä aiheeksi "seksistinen kielenkäyttö ja seksismi mainonnassa/artikkeleissa". Ensin ajattelin, että ei tässä mitään ongelmaa, löydän sopivaa aineistoa varmasti mistä vaan naistenlehdestä. Mutta ei se vaan niin helppoa ollutkaan, koska kriteerit työlle ovat aika tiukat. Pitäisi olla julkkiksia ja kaikkea. Selkeää esineellistämistä ja sen sellaista. Kunnes sain vihjeen, että parhaimmat aineistot tähän löytyvät Playboysta. Ei siinäkään vielä mitään, mutta ohjaajani on halunnut kopiot valitsemistani kuvista ja teksteistä. Voin kuvitella saavani hieman huvittuneita katseita osakseni, kun minun on mentävä kirjastoon kopioimaan näitä ja maksettava kaikki erikseen:) Eikä tässäkään vielä kaikki, vaan työ on myös ymmärtääkseni esitettävä muille. Mies on kammotellut minulle, että tämä on varmasti sellainen aihe jota muut kuuntelevat hiljaisina. Ja minä kun aina toivon, ettei ketään tulisi paikalle esittäessäni jotain:) Tai ettei kukaan ainakaan kuuntelisi. Ajattelin kyllä varmasti olla kipeänä tämän päivän. Kun vaan nyt ensin varmistuisi minä päivänä on oltava kipeä..

Ohessa vielä otos minusta ja Marilynistä Madame Tussauds'in vahakabinetissa, jossa vierailimme tänään mieheni kanssa:) Ja nyt hyviä öitä:)

Toivottu vieras

Nyt on päiviin onneksi luvassa piristystä. Mieheni nimittäin saapuu tänne Lontooseen huomenna. Jotkut ovat ihmetelleet, miten kestämme elää avioliitossa näin, mutta kaikkeen sitä tottuu. Eikä tämä mikään lopullinen ratkaisu varmaan tule olemaan. Kun Lontoon kauteni päättyy, en todellakaan tiedä mitä teen. Nyt ajattelin viedä mieheni Piccadilly Circukseen, voisimme pistäytyä vaikka Fortnum & Masonilla, jossa vierailin yhtenä päivänä. Bongasin yläkerrasta mukavan näköisen ravintolan:)

Jo porraskäytävät ovat kovin kauniit. 

Ja ukot soihtuineen toivottavat tervetulleiksi. 

Karkkiosastokin on aika herkullinen. 

Ja tässä on niin minun näköisiä kenkiä. Hintaakin on kyllä mukavasti, mutta toisaalta uutena on hyvä ostaa laatua.