Ihanaiset ystäväni saapuivat kaupunkiin.. vaan mikä täällä odottikaan.
Väripatruunoita, maaleja, ammoniakkipulloja, mellakkapoliiseja. Väentungosta. Syyn ymmärrän kyllä hyvin: Säästöt täysin väärissä kohteissa, ja sadattuhannet ihmiset uhkaavat menettää työpaikkansa. Itse julkisen puolen työntekijänä annan heille kaiken sympatiani. Ei meitä voi kohdella miten vaan ja aina yrittää tehostaa, kun ei ole mistä ottaa.
Tärkeiden asioiden puolesta onkin taisteltava. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
Pankit, päättäjät ja etenkään oikeisto eivät saa sympatiaani. Lopputuloksenhan voi nähdä näistä. Tosin en juuri muuta odottanutkaan. Kun ihminen ei tule kuulluksi, jotkut ryhtyvät äärimmäisiin tekoihin.
Olimme menossa tähän kauppaan, kunnes sielläkin oli täysi protesti päällä, ja paikka suljettu. Osa kiipesi katokselle ja ikkunasta sisään.
Minulle tuli vähän "kielletty" ajatus: voisinko myöskin saada jonkun scream-naamarin ja pukeutua vaikka lopun aikojen hahmoksi, ja samalla kiipeillä ikkunoissa? Harvoin semmoista pääsee aikuisena tekemään:) Pahimmilta ilmeisesti vältyttiin, enkä säikähtänyt edes sitä, kun kuului kova pamaus ja osa ihmisistä lähti juoksemaan. Jossain vaiheessa toimittaja kysyi minulta, mitä ajattelen tästä kaikesta. Silloin vasta jouduin esiintymiskammoisena paniikkiin:) Koin, että paras häipyä paikalta, ennen kuin joku tulee taas tunkemaan karvaista mikrofonia suuhuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti