Niin, minä se tykkään muistaa ihmisiä.
Mutta olen pannut merkille sen, että toisia tulee muistettua paljon useammin kuin toisia. Joitakin ei ehkä juuri ollenkaan..! Tuleekohan niille paha mieli? No, he eivät todennäköisesti edes tiedä tästä.
Mutta silti. Miksi se kohdistuu usein samoihin ihmisiin? Joskus aikanaan tein joulupussukoita useammalle henkilölle. Osa ilahtui ja yllättyi suuresti, osan reaktio oli lähinnä, että jaa. Jälkimmäisistä jäi tietysti vähän sellainen olo, etteivät he ilahtuneet, vaikka sitä yritinkin. Tietenkään kiitosten hakeminen ei saa koskaan olla päätarkoituksena, vaan idea on, että kaikki tehdään pyyteettömästi. Muutenhan on ymmärtänyt koko idean ihan väärin. Mutta ei ehkä kannata jatkaa sellaisen ihmisen muistamista, joka ei suuremmin ole siitä kiinnostunut. Itse kyllä tykkään kaikenlaisista muistamisista, ja mielestäni sellainen vahvistaa ystävyys / sukulaissuussuhdetta. On tavallaan joku yhteinen pieni salaisuus:)
Ja onhan tässä tietysti sekin, että toisille vaan on helpompi keksiä muistamisia kun toisille. Ja tietenkin ihmisiä on paljon, läheisiäkin. Ihan kaikkia ei voi aina muistaa vaikka haluaisikin:) Parhaani ajattelin silti tehdä, katsotaan mitä siitä tulee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti