Olisihan sitä paljon kaikkea ihanaa, mistä voisi kertoa ja laittaa kuvia.
Toisaalta on myös suruja, joita voisi jakaa, mutta ei täällä. Ehkä joskus jossain muualla.
Ajattelin, että laitan tämän päiväkirjan ainakin toistaiseksi telakalle. Sekin voi olla osa elämänsiivousta. Tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä.
En voi kuitenkaan tietää, ketkä kaikki tätä lukee, ja toisaalta haluaisin tietää. Osa teistähän on pitänyt ns. salablogia, ja ehkä mielummin itsekin pitäisin suljettua blogia, joka olisi vain kutsuttujen lukijoiden käytössä. Ja en nyt tällä kertaa ota lukijoikseni irl-kavereita, eikä tämän ole tarkoitus olla loukkaus ketään kohtaan. Olen vaan aina ollut niin kiltti, että olen automaattisesti hyväksynyt kaikki mukaan. Mutta suljetussa voisin hengittää vapaammin, ja kun kirjoittamisen on tarkoitus lisätä iloa ja hyvinvointia, niin se toteutuu parhaiten silloin, kun saa tuntea vapaasti. Nyt vaan hyvää jatkoa kaikille:) En minä silti minnekään häviä, ilmoittelen kyllä jos saan vielä jotakin aikaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti