..tuntuu olevan nimenomaan meillä:) Sellainen, josta voisi lukea esim. ET-lehdestä.
Kaksi aikuista ihmistä, mutta molemmilla on oma, itsenäinen elämä. Välttämättä ei tarvitse asua yhdessä eikä omaisuuttakaan jaeta, vaan kumpikin pitää huolen ainoastaan omastaan. Silti on selvää, että meillä on vain toisemme.
On huvittavaa, kuinka jotkut olettivat meidänkin elämän muuttuvan avioliiton myötä. Mutta miksi muuttaa sellaista, mikä on jo hyvää?
Tietenkin jotkut (etenkin täällä ulkomailla) ovat kyselleet, että oletteko ajatelleet hankkia lapsia, kun nyt menitte naimisiin. Noh, siihenkin voi vaan vastata, että ei olla ajateltu. Jonkun tutkimuksen mukaanhan se vähentää onnellisuutta perheessä. Mieskin totesi viimeksi, että ajattele, sittenhän ei päästäisi enää minnekään. Ehkei se ihan niinkään ole, mutta tietysti olisi naiivia ajatella, ettei elämä muuttuisi mitenkään. Ja me kun tykätään meidän elämästä juuri tällaisena:)
Olen myös pannut merkille, että meidän tapamme hoitaa raha-asioita tuntuu kummastuttavan kaikkia muita - paitsi meitä itseämme. Ihan kun asian kommentointi muille edes millään tavalla kuuluisikaan. Meitä taas puolestaan huvittaa, kun luemme jostain, että raha on yksi pariskuntien suurimpia riidanaiheita. No, eipä meillä ole mistä riidellä, kun kumpikin vastaa vain omistaan. Luulen, että senkin takia tämä suhde on toiminut niin hyvin.
Jokainen tyylillään tietysti, mutta tällainenkin tyyli voi olla ihan hyvä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti