Polttavaa aurinkoa, kuumaa hiekkaa, pitsipaviljonkeja ja hyvää seuraa. Sitä se kaikki oli.
Olin yllättynyt miten paikan kauneudesta, sillä en ihan osannut odottaa sellaista.
Aivan kuin etelässä, totesi mieheni tämän kaiken nähdessään.
Ihailimme auringonlaskuja omasta ikkunastamme.
Päivällä taas saattoi siirtyä laiturille. Aina ei erottanut mistä taivas alkaa ja mihin meri loppuu.
Linnanpuistokin oli puhjennut kukkaansa. Mieheni totesi lähtiessään, että voisi ehdottomasti suositella tätä paikkaa ja hotellia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti