Ystäväni vei minut eilen Kew Gardeniin. Se oli kauneimpia paikkoja, mitä olen Lontoossa nähnyt. Wanhoja linnamaisia rakennuksia ja värikästä kukkaloistoa.
Palmujen huonekin oli näin kaunis. Yläkerrassa oli trooppisen kosteaa.
Kävelimme molemmat paljain jaloin ruohikolla ja välillä haistelimme kukkia.
Aurinkoisen päivän jälkeen teki mieli pyöriä kukkakedolla.
Silti oli asioita, jotka saivat harmittamaan. Ystäväni puuskahti nimittäin jossain vaiheessa, että "hirveä lapsi!". Ihmettelin, mistä hän oikein puhui. Mutta paikalla oli poika, joka jahtasi ankkoja, ja sanoi, että ammutaan nuo ankat. Lisäksi hän heitti paikan koristekiven veteen. Ei siinä mitään, mutta vanhemmatkaan eivät tehneet yhtään mitään! Ystäväni sanoi, että hänen teki jo mieli mennä sanomaan. Totesin siihen, että sekin voi olla vaikeaa: eihän kukaan myönnä, että se oma tekisi mitään väärää.
En yleensä halua arvostella ketään, mutta tuollainen pistää vihaksi. Me mietimme, opetetaanko nykyään enää mitään tapoja. Ainakin itse muistan, että vieraissa paikoissa piti aina käyttäytyä kauniisti ja rauhallisesti, eikä esim. aikuisten keskusteluja saanut häiritä. Ne olisivat kyllä hyviä oppeja edelleen.. ;(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti