Mieheni pääsi sitten kahteen hakemaansa paikkaan: tutkimaan ihmistauteja madoilla sekä mukaan kantasolututkimukseen. Hän siis jää ainakin kesäksi Suomeen. Minä taas en tiedä mitä teen.. aika näyttää.
Nyt täällä kyllä kelpaa olla: nämä ovat kotikulmiani. Ruusupensaita ja rautaportteja. En ole aikoihin välittänyt Suomen talvesta tai alkukeväästä, ne pelkästään masentavat. Silloin on hyvä olla jossain ihan muualla.
Nyt on voinut ottaa jo kevyitä ballerinan askelia:)
Ja näin kauniin laukun löysin yhtenä päivänä. Pienestä putiikista, tietty. Eikä niitä ollut kuin yksi kappale:)
Vähän vielä tuoksuttelua ikkunalaudalla:) Myös tänne saamani kortit ja muistamiset olen säilönyt ikkunalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti